Liina, joka hoitaa viisi työtä kerralla

Kuudes säe siirtyy ruokakomerosta ihmiseen: pàpà tóu shàng dài (帕帕头上戴), päähän sidottu liina. Kostean etelän matkalija lukee päähineen sadevarusteeksi; Guanzhongin tasangolla (关中) on toisin päin — liina on seudun kerralla antama vastaus aurinkoon, pölyyn ja tuuleen, ja sen tavallinen, käytännöllinen taittelu ja solmiminen on tehnyt siitä alueen mummojen tunnistettavan merkin.

Guanzhongin ilmastossa on runsaasti hehkua ja lössipölyä, sade on niukkaa. Tuollaisen taivaan alla peltotyön maksaa ensin pää — ja halpa, pestävissä oleva kangasneliö hoitaa koko pinon: varjo silmille, suoja pölyltä, side hiuksille, hikinauha ja, kun solmu avataan, heti kädessä oleva kori vihanneksille, siemenille tai viipaleelle guōkuīta (锅盔, suurta leipää). Sateenvarjo hoitaa niistä yhden — ja se vie yhden käden.

Tämä yhden esineen talous on kaikkien kahdeksan erikoisuuden hiljainen teema: nuudelit vyönlevyisinä, leipä kattilankansena, katot kypärän muotoisina — Guanzhongin nerous on siinä, että yhdellä työkalulla saadaan aikaan mahdollisimman paljon. Pääliina on tämän tarinan kannettava luku.

Rehelliset mahdollisuudet ovat aamumarkkinoilla — muurien sisällä sijaitseva Xiaonanmen on helpoin — joilla ympäröivien piirikuntien mummot tulevat myymään vihanneksia ennen kello kahdeksaa, sekä tasangon markkinapaikoilla. Kaupungin katuilla havainnot ovat satunnaisia ja yhä harvinaisempia; liina kuuluu yhdelle sukupolvelle, ja tuo sukupolvi on väistymässä.

Jos otat kuvia, kysy ensin tai kuvaa kaukaa; mummo, joka juuri myi sinulle vihanneksia, nyökkää yleensä hymyillen joo — juuri järjestys on olennaista.

Seuraava säe ei koske vaatteita vaan asentoa: miksi istua, kun voi mennä kyykkyyn — ja miksi kyykkyssä syövä asiakas on kohteliaisuus kokkia kohtaan. Jatka kyykkyssä syömiseen tai palaa kahdeksan erikoisuuden katsaukseen.